Niin siinä sitten kävi että päädyin kokemusasiantuntijaksi siinä miten avoin suhde ei toimi. Taustalla vaikuttaa suhteen osapuolen vakavat mielenterveydelliset haasteet ja jonkinasteinen asperger, joten hirviöksi häntä ei tarvitse leimata. Olen ollut pitkään poissa tolaltani suhteen aikana ja sen jälkeen, mutta nyt pystyn jo hieman reflektoimaan tapahtumia ja analysoimaan suhdetta. Uskon, että kokemuksistani on hyötyä muille vastaavissa tilanteissa oleville tai avoimen suhteen haasteita pohtiville, joten pyrin kirjoittamaan kokemuksistani avoimesti ja rehellisesti blogiini. Sydämeni särkyy siitä, että en voi jakaa näitä ajatuksia ja käydä tarpeellisia keskusteluja exäni kanssa, joten niistä kirjoittaminen on terapeuttista.
Ensimmäinen konkreettinen ajatukseni aiheesta on seuraava. Jos parisuhteen osapuoli haluaa täyden vapauden siinä miten toimia muissa suhteissa, ilman että niistä tarvitsee käydä keskusteluja, kyse ei ole silloin seurustelusuhteesta. Mikäli suhteessa ei ole sovittuja selkeitä rajoja on seurustelu ennen kaikkea sitoutumista keskusteluun ja toisen tunteiden, tarpeiden ja elämäntilanteen huomioon ottamiseen. Rajat voivat olla joustavat ja muuttuvat, mutta aina jossain tulee raja vastaan. Mikäli parisuhteen osapuoli haluaa tehdä ihan mitä vaan, ihan milloin vaan ja ihan kenen tahansa kanssa ilman keskustelua, hän antaa seurustelukumppanilleen viestin siitä että tämä ei ole minkään arvoinen. Mikäli läheinen ihminen josta välität ja jota rakastat viestii sinulle, että et ole arvokas, alkaa se syödä itseluottamusta ja tuoda suhteeseen ja muille elämän osa-alueille uusia ongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti